Lenkillä
Posted by: Ansku on: joulukuu 31, 2008
Tänään sitten sain kiskotuksi kengät jalkaan ja lähdettyä lenkille. 50 minuuttia hurahti yllättävän nopeasti. Polvi oli hieman kipeä, joten kävelyksi meni. Ja en muutenkaan olisi voinut juosta – kun kokeilin, tuntui kuin olisin rämpinyt siirapissa. Joten en kyllä taatusti laita niitä paksuja ulkohousuja jalkaan, jos haluan juosta.
Nyt vielä pieni lihaskuntotreeni ja venytykset, niin tän päivän liikunnat on täydelliset.
Aina ei voi jaksaa
Posted by: Ansku on: joulukuu 30, 2008
Tänäänkään en jaksanut lähteä lenkille. Kenties huomenna? En tiedä, jaksanko silloinkaan. Tänään oli mieli maassa niin pahasti, että lenkistä ei olisi tullut mitään. Ei olisi ollut lainkaan taistelutahtoa juosta “vielä toi mäki ylös”. Polvi ei ole, ihme ja kumma, ollut kipeä tänään.
Suklaa
Posted by: Ansku on: joulukuu 29, 2008
Joulunaika on syömisten kannalta niin vaikeaa. Perinteisten jouluruokien kanssa minulla ei ole ongelmaa. Niitä minun ei oikein edes tekisi mieli syödä. Mutta suklaa, jota suorastaan tungetaan joulunaikaan ovista ja ikkunoista. Siitä on niin vaikea pysyä erossa..Olen antanut itselleni luvan syödä sitä. Koska jos kieltäisin sen itseltäni, söisin ne kumminkin ja huono itsetunto olisi vain pahempi.
Nyt on onneksi kaikki suklaat syöty. Mikä helpotus! Nyt voin keskittyä täysillä liikuntaan ja normaaliin syömiseen.
Epätietoisuus jatkuu
Posted by: Ansku on: joulukuu 28, 2008
- In: Asiaa| Edistyminen| Polvi| Treenit
- Kommentoi
Lääkäri soitti, mutta röntgenkuvissa ei kuulemma näkynyt mitään. Jätti asian vähän siihen. Kiva sitten elellä
sellaisen polven kanssa, joka itsekkäästi vaihtaa mielipidettään siitä onko juoksukunnossa vai ei.
Olen ollut nuhassa yli viikon, ja tänään olin siinä kunnossa että uloslähtö oli ihan hyvä vaihtoehto. Kävelin ja rämmin metsiköissä, joissa en ollut vielä ennemmin kävellyt. Olen ollut viikon sisällä joulunajan hautausmaareissuja lukuunottamatta. Nyt tajuan, miten paljon rakastankaan liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa! Rämmin sellaisessa pusikossa, että välillä kenkä upposi ja oksa ostui naamalle. Mutta silti, joka askeleella tunsin että haluan liikkua vain lisää ja hengittää sitä raikasta ilmaa. Vaati lähes vuoden työn, että viimeinkin nauttisin liikunnasta. Nyt voin sanoa, että kaikki oli sen arvoista enkä tehnyt mitään turhaan.
Polven kohtalo
Posted by: Ansku on: joulukuu 18, 2008
Polven kohtalo, se selviää siis huomenna. Maanantaina kävin röntgenissä ja huomenna lääkäri soittaa ja kertoo mikä polveani vaivaa. Tässä on nyt juoksuharrastus vaakalaudalla.
Toivon todella, että polveani ei jouduta leikkaamaan! Se olisi kamalaa, koska se tietäisi kenties pitkääkin liikuntalakkoa.
Pitäkää peukkuja. 
Kuntotestit peruttu
Posted by: Ansku on: joulukuu 13, 2008
- In: Edistyminen| Treenit
- Kommentoi
Luojan kiitos, kuntotestejä ei sitten pidettykään. Onneksi! Nyt on koko joululoma aikaa treenata .
Olen päässyt eroon epäterveellisestä napostelusta. Hyvä näin. Kunto on kohentunut ihan mukavasti, ja yksi kilo on jo karissut. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Treenausta kuntotestiin
Posted by: Ansku on: joulukuu 2, 2008
Vihaan koulun pakollisia kuntotestejä. Joo, on se niin kivaa nolata itsensä kun ei jaksa.
Liikuntatunnit ovat torstaina. Suurin osa kuntotesteistä on jo ohi, mutta nyt on jäljellä enää vatsalihakset 30 s aikana sekä käsipainot. Olen koko viikon treenaillut käsien lihaksia. Kädet ja painonnosto on aina ollut minulle vahva laji, mutta treenailen silti. Minulla on hyvät mahdollisuudet, sillä osa on saanut todella huonoja tuloksia.
Kävelyä
Posted by: Ansku on: marraskuu 30, 2008
Olen koukussa stepperiin! Se on loistava laite – ei tarvitse lähteä kotoa minnekään ja samalla voi neuloa tai lukea. Se mittaa harjoitteluajan ja askeleet. Kalorit myös, mutta en oikein luota siihen joten käytän sykemittaria.
Ei ole hyvää jos ei ole myös huonoa. Koska stepperini tekee sivulle menevää liikettä, se saa välillä vasemman polveni ärtymään. Silloin joudun vain yksinkertaisesti lopettamaan harjoittelun. Ja sitten harmittaa.
Kesällä hyppäsin laiturilta järveen, ja sen jälkeen vasen polveni on kenkkuillut. Polvessa, “jalkovälin puolella”, on joskus pieni kipeä kohta ja se rajoittaa juoksua ja stepperin käyttöä. Olen pyytänyt äitiä varaamaan ajan lääkäriin. No, lääkäri käski rasvata polvea kahden viikon ajan Voltarenilla ennen kuin varaa lääkäriajan. Ja minä tein kuten käskettiin. Se ei hävittänyt kipua kokonaan, mutta kipualue pieneni. Tämä polvivaiva on ollut jo kesästä asti, joten ehkäpä olisi todellakin viisasta käydä siitä lääkärissä ja haistattaa paskat Voltarenilla rasvaamisesta. Jotain sellaista mikä auttaa, kiitos.
Tuo Kiloklubi on muuten kiva. Se on jo nyt korjannut käsitykseni syömisestä. Tähän asti olen valehdellut itselleni että syön oikein, koska pelkään sitä karvasta totuutta. Muuten ruokavalioni on oikein hyvä, mutta kasviksia, hedelmiä ja marjoja on liian vähän. Jaahas. Mutta mistä minä niitä marjoja talvella saan? Kaupasta en osta, koska se on pelkkää ulkomaista paskaa. Ja kesällä en jaksanut poimia, joten pakkasessa ei ole yhtään. Torilla on liian kallista, joten ei auta kun loikata sitten ens vuonna marjapuskiin, jos mielii niitä talveksi.
Ja on se vähän niin noiden kasvisten laita, että kalliksihan ne tulee tälle meidän perheelle. Sairaat, vanhat vanhemmat paiskii töitä 6-7 päivää viikossa ilman lomia ja verottaja vie niin paljon ettei elämiseen jää paljon paskaakaan. Nih.
Laitoin otsikoksi Kävelyä, koska minun piti puhua lenkistä jolla äskettäin olin. Mutta kävipä niin, että pälätinkin ihan muusta.
No, kuitenkin kävin juuri puolen tunnin lenkillä. Kyllä sen huomaa, että täällä valottomassa perämettässä ei pärjää sillä onnettomalla led-otsalampulla minkä omistan. Sillä mitään nää, vaikka kauheesti mainostettiin että tehokas on 
Edistymisen seuranta
Posted by: Ansku on: marraskuu 29, 2008
- In: Edistyminen
- Kommentoi
Liityin kiloklubiin. Nyt painon seuraaminen on huomavasti yksinkertaisempaa.
Koitan joka viikko pistää edistymiskäyräni nähtäville tänne blogiin. Nyt lenkille —>
Anskun treeniblogi
Posted by: Ansku on: marraskuu 29, 2008
Aloitan treeniblogin pitämisen. Tavoitteena parantaa kuntoa ja jättää herkkujen syönti vain yhteen päivään parissa viikossa.
Koko elämäni olen ollut pullea. Ja yhtä kauan minua on siitä kiusattu ja yhtä kauan olen joutunut siitä kärsimään. Liikun, ja olen suht hyvässä kunnossa, mutta haluan olla juuri sellainen mikä aina olen halunnutkin – laiha, ja jos ei niin ainakin hyväkuntoinen.
Olen jo saavuttanut jotakin. Tunnen suurta tyytyväisyyttä, jos jaksan esim. kuntotestissä paremmin kuin joku toinen. Silti muserrun, koska yleensä olen huonoimpien joukossa. Koskaan en kuitenkaan huonoin. Myönnetään, vaikka en sitä sano koskaan ääneen, tunnen suurta vahingoniloa sitä kohtaan, joka jaksaa huonommin kuin minä.
En ole koskaan se paras. Missään. Siksi olenkin niin iloinen, että olen edes jotakuta parempi, vaikkapa liikunnassa.
Liikunnallisuus ja hyväkuntoisuus on ehkäpä liiankin arvostettua. Pulleat tai huonokuntoiset on helppo tuomita tyhmiksi ja surkeiksi, heistä on helppo ajatella että he eivät ole minkään arvoisia.
Se on yksi syy, miksi haluan aloittaa liikunnan enemmän tosissani. Itse asiassa olen sen jo aloittanut, mutta treeniblogi tulee mukaan vasta nyt. Tahtoisin joskus juosta ympäri tämän järven, jonka rannalla asun. Matka on n. 6 km, jos ei enemmänkin. Tahdon uskoa, että joskus pystyn siihen.
