Tältä minusta ei ole tuntunut pitkään aikaan. Noudatan kuntoplussan 5 km juoksuohjelmaa, ja nyt minusta tuntuu että jonakin päivänä voin oikeasti juosta pitkänkin matkaa. Juostessa pelkään nimenomaan sitä hetkeä, kun en enää jaksa juosta eteenpäin. Tämän ohjelman mukaan juostessa juokseminen tapahtuu alussa minuutin, parin osuuksina, joten jos en meinaa jaksaa tiedän että kohta juoksuosuus vaihtuu jo kävelyyn.

Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa vaa’alla, ja se näytti 63.8 kg. Olin ihan hurjan iloinen, sillä en ollut tehnyt turhaa työtä. Siitä sekin ilo sitten meni, kun lauantaina vaaka näytti 65.2 kg. Olen viimepäivinä herkutellut aivan liikaa, joten eiköhän tässä olisi jo aika palata ruotuun.

Mutta ennen kaikkea, tähän on päästy sillä etten kiellä herkkuja itseltäni. Ei synny turhia kiusauksia ja itsekurin koettelua. Enää herkkuja ei tee edes mieli samalla tavalla, kun niitä ei popsi jatkuvasti.

Tänään koin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni pitäväni juoksemisesta ihan oikeasti. Juoksin korkealla sykkeellä pitkän matkan, enkä hengästynyt normaalia pahemmin. Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Minä oikeasti juoksin!

Tähän ei ole päädytty ankaralla itsensä pakottamisella ja rääkkäämisellä, vaan huolellisella työllä. Aina välillä lenkkeily on herättänyt minussa pelkkää epätoivoa. Nyt se saa minut tuntemaan oloni onnistuneeksi. Kaikki alkoi siitä, kun jostain syystä halusin juoksijaksi. En oikeastaan tiedä miksi. Se vaan kuulosti hienolta – jaksaisi juosta pitkiä matkoja. Ostin juoksulenkkarit ja ulkoilupuvun. Aloitin kävelylenkit. Niillä ei ollut juuri lainkaan vaikutusta kuntooni. Koin lenkille lähtemisen pelkkänä vaivana. Silloin lenkkeilin myös siksi, että halusin laihtua. Matkan varrella tavoitteet ovat muuttuneet.

Jatkoin lenkkeilyä sinnikkäästi. Matkaa jarrutti kipeä polvi, joka on vaivana vieläkin. Välillä yritin juosta. Hengästyin helposti ja aloin vihata juoksemista. Lenkkeilemisestä tuli minulle pelkkää painajaista. En halunnut lihoa – siksi jatkoin lenkkeilyä edelleen.

Viime syksynä sain sykemittarin. Aluksi siitä ei ollut mielestäni lainkaan hyötyä. Ihan vähän aikaa sitten olen alkanut taas käyttää sykemittaria. Sen ansiosta jaksan nyt juosta pidempään! Olin tänään asettanut sykerajoiksi kohtuullisen rasittavan sykkeen, mutta sykemittarini piippaussignaali ei jostain syystä toiminut. Juoksin korkeammalla sykkeellä kuin piti, ja silti jaksoin. Se oli upeaa.

Vaikka juoksemisen opettelu jatkuu edelleen, olen varma siitä että tänään on ollut merkittävä päivä kehittymisessäni sen saralla.

Vaikka lenkkeilen ja lenkkeilen, en vieläkään jaksa juosta kovin hurjia matkoja. Löysin kuntoplussan sivuilta aloittelijan juoksuohjelman. Voisin kokeilla sitä, jos vaikka pääsisin vauhtiin. Ensimmäisen viikon harjoitukset ovat minulle ilman muuta liian kevyitä, mutta parasta noudattaa ohjelmaa.

1. viikko

Otsikko on Terve! siksi, että olen nyt viimeinkin (melkein) terve. Kurkku on vielä kipeä, mutta se ei menoa haittaa.

Tiistaina kävin pitkällä lenkillä, torstaina pelasin koripalloa, perjantaina oli sulkapallo ja tänään treenasin lihaskuntoa lähes tunnin. Huomenna hiihtämään, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Syömiset ovat menneet ainakin tänään täysin päin mäntyä. En ole vaan jaksanut keskittyä siihen. Se johtuu varmasti siitä, että olen nukkunut liian vähän. Ja se taas johtuu koulusta, joka aiheuttaa stressiä ja päänvaivaa. Onneksi enää viikko, ja alkaa viikon pituinen loma.

Paino on jumittanut ainakin kuukauden samoissa lukemissa. Enkä minä ennen sitäkään ole mitään huimaa pudotusta saanut aikaan. Lähtöpaino oli 66.8 kg (29.11.2008 ) ja tänään, 14.2.2009 se on 65.2.

Näin se menee, kilot rakastavat minua ja minä puolestani vihaan niitä. Ainakin niitä ylimääräisiä

Liikunnassa seuraa nyt pieni tauko, sillä olen ollut 5 päivää sairaana. Höh. Miksi juuri silloin, kun ulkona on mitä parhaimmat hiihtokelit? Toivottavasti tämä lumi pysyy sunnuntaihin asti, edes.

Ajattelin aloittaa ihan kunnolla tehokkaan treenaamisen, kunhan tervehdyn. Tähän mennessä olen vaan mennyt ulos ja lähtenyt juoksemaan tai kävelemään. Aion jatkossa pitää kunnon lämmittelyn, 20 minuuttia ja sitten itse harjoitus. Ja venyttelyt loppuun, kuten olen tähän mennessä tehnytkin. Harjoitukset pitenisivät ja niiden laatu paranisi.

Vieläkin vähän hengästyttää! Tulin juuri 20 minuutin lenkiltä. Aika oli lyhyt, mutta juuri siksi tulikin juostua koko aika. Mitä nyt ihan pieni pysähdys tuli, kun toisesta kengästä aukesi nauhat. (Ja ne piti tietysti sitoa kiinni!)

Polvi ei ollut kipeä eilen eikä tänään. Ihanaa! Nautin aivan suunnattomasti siitä, että pystyin juoksemaan ilman kipua.

Yleensä en ole lähtenyt lenkille maanantaina tai tiistaina. Alkuviikko on sen nimittäin melko rankka. Tänään oli kuitenkin sen verran rento päivä, että suorastaan odotin lenkille lähtöä Ja nytkin on aikaa koko ilta – tein läksyt (niitä tosin tulee vähän näin tiistaisin), laitoin ruuan ja sitten lähdin sinne lenkille. Taisin tiskatakin siinä välissä. Eli ehdin ihmeen hyvin tehdä vaikka tänään.

Yhyy, illalla tulee Metsoloiden paikalla taitoluistelua. Tai jotakin luistelua kuitenkin. Sen tunnin voisi käyttää hyväksi ja tehdä vaikka lihaskuntoa

Tuli yöllä valvottua vähän pitkään. Sen tuntui aamulla, kun nousin ylös vasta 10.30.

Eipä sitten muuta, kuin äkkiä aamupalalle ja luistelemaan. Jäällä vierähtikin aikaa kokonainen tunti ihan huomaamatta. Tulin sisälle pariksi tunniksi ja innostuin lähtemään jäälle uudestaan. Näin helppoa se on, kun on oma ranta

Yhteensä siis luistelin tänään puolitoista tuntia. Kauaa en kerinnyt taaskaan olla sisällä, kun jo innostuin lähtemään lenkille. Se oli erityisen mukavaa juuri nyt, kun keho oli jo valmiiksi lämmin tuon luistelun jälkeen. Ei hyvää etteikö jotain huonoakin: Juostessani satutin nilkkani. Sillä hetkellä kirosanoja sateli semmoinen rimpsu, että heikompia hirvittäisi. Raahasin itseni kivelle istumaan, ja tutkin nilkkaani. Ihan normaalilta se näytti, mutta sormella tunnustellessa tuntui kipua. Koitin sovittaa kävelyaskeleeni mahdollisimman suoraan, jotta nilkkaan ei sattuisi. Se onnistuikin, vaikka välillä tuntui hieman kipua. Lopulta kipu meni menojaan, ja pääsin jatkamaan juoksemista.

Polvi voi ihan hyvin – jatkoin funktionaalista harjoittelua eilen, ja se teki hyvää! Juostessa polvi oli kipeä vain vähän, eikä se haitannut juoksemista. Funktionaalisessa treenissä liikerata on kai niin laaja, että se vetristää ja voimistaa sitä tehokkaammin. Luulisin.

Tällä viikolla kulutin liikunnalla -1605 kcal, eli ylitin suosituksen. Ja tänään on vielä venyttely ja pieni lihaskuntospurtti edessä. Hyvin menee!

..tekisi mieleni huutaa ilosta, halata kaikkia maailman ihmisiä, tuntea kuinka ilo tarttuu toisiin. PYSTYIN JUOKSEMAAN!

Lähdin ulos, tuohon kirpeään pakkassäähän. Otin viisi juoksuaskelta ja tunsin miten liian tuttu kipu valtasi polveni. Pysähdyin, käännyin ja kävelin talon nurkalle. Ajattelin, että kun en kerran voi juosta, voin ainakin treenata lihaksia. Ryhdyin harjoittelemaan itse erilaisista liikkeistä kokoamaani funktionaalista treeniä. Treenin päätteeksi olo oli niin vetreä, että innostuin ottamaan muutaman juoksuaskelen. Pysähdyin saman tien. Miksei polveeni sattunut? En uskaltanut iloita vielä. Juoksin talon pari kertaa ympäri ja totesin, ettei polveeni tosiaankaan satu. Olin niin onnellinen! Juoksin talon vielä muutaman kerran ympäri, edelleen onnellisena siitä ettei kipua ollut.

Kokeilin kyykkyyn menoa. Olin varovainen, etten vahingossakaan laukaisisi polven kipua uudelleen. En mennyt kyykkyyn kuin puoliksi. Tunsin kipua vain vähän, kun menin alas. Alemmas kuin tavallisesti pystyisinkään! Se oli niin upeaa.

Mieleeni kohosi kuva varhaisesta ja raikkaasta kesäaamusta. Kuvittelin itseni Puman punaisessa T-paidassa ja Asicsin mustissa juoksushortseissa. Minulla oli lenkkarit jalassa. Juoksin.

Ehkäpä minä vielä ennen kesäntuloa menen ostamaan Puman punaisen T-paidan ja Asicsin mustat juoksushortsit. Ja kenties, minä vielä jonain päivänä juoksen ne päälläni.

Eilen kävin lenkillä ja hiihtämässä. Lenkkeily sujui ihan kivasti, mutta hiihtämisessä meinasi mennä hermot..Sukset eivät pitäneet YHTÄÄN, ja sai taistella oikein kunnolla päästäkseen edes 30 asteen kulmassa olevan ylämäen ylös! Syy selvisi myöhemmin – pitoteippi oli kulunut kokonaan pois. Olis pitänyt siis olla enemmän lunta.

Tänään kävelin 40 minuutin lenkin ja kadun sitä! Ennen lenkille lähtöä olin ihan hyvällä päällä, mutta sen jälkeen oli äreä ja muutenkin inhottava olo. Se oli niin tylsää! Polven takia en voinut oikein juosta, se kun on päättänyt olla kipeä tänään. Ja muutenkin, olo oli kuin rautakangella joka koittaa olla notkea. Kenkien pohjaan tarttui lunta, siihen kantapään kohdalla olevaan koloon..Sai koko ajan olla pyyhkimässä kengänpohjiaan, ja olo oli silti sellainen kuin olisi kävellyt pehmoisissa korkokengissä.
Joo joo, tiedän ettei tämä aina tule olemaan tällaista. Rakastan talvea, mutta odotan silti kesän tuloa. Pääsisi juoksemaan ja kävelemään shortsit jalassa ja T-paita päällä. Lenkille lähteminen olisi niin helppoa! Ei tarvitsisi rämpiä lumessa. Voisi mennä vain.

Tänään ostin kaikki tarvittavat talven urheiluvälineet. Sukset, Luistimet ja talvijuoksulenkkarit.

Suksia en ole vielä ehtinyt testata. Semmoset Peltosen siniset sukset, en nyt muista nimeä mutta halvimmat mahdolliset ne olivat. Lisäksi Salomonin monot ja exelin porkat. Hiihtohanskat sitten vielä lisäksi. Toivottavasti ois hyvät sukset, tai vähintäänkin käyttäkelpoiset. Huomenna tai ylihuomenna voisin lähteä koittamaan, tuliko hyvä ostos.

Luistimet ovatkin aika erilaiset kuin minulla on ollut tähän mennessä. Kaunoluistimethan ne ovat, mutta niissä on lämpövuori, jollaista en ole ennen nähnytkään. Ne ovat ulkonäöltäänkin erilaiset kuin kaunarit – semmoinen ruskea mokkapäällyste ja valkoinen lämpövuori sisällä. Niitä vuorellisia kaunareita olisi ollut myös “normaalin” näköisenä, mutta minun aku ankka -jalkaani se ei sopinut.

Ja ne lenkkarit.. Ne on niin ihanat.. Kävin tänään jo testaamassa. Ne on sellaiset Niken mustat Gore Tex -pintaiset juoksulenkkarit. Erinomainen pito ja vaimennus. Kyllä nyt kelpaa juosta vaikka umpijäisellä tiellä. Polveni ei tullut kipeäksi laisinkaan, kun juoksin noilla. Mahtaakohan polven kipu johtua siitä, että kengissäni ei ole tarpeeksi vaimennusta? Toivottavasti. Se olisi ihan hurjan hyvä, koska se ei olisi mitään sen vakavampaa. =)